Julkaistu: 03.07.25
Pikkukantohärkä (Platycerus caraboides), kuva Samu Piha CC, laji.fi
Hyönteisasiantuntija, professori Jyrki Muona vastasi kysymyksiimme kovakuoriaisista. Hän kertoo myös, miten jokainen meistä voi omalla pihalla toivottaa tervetulleiksi nämä pikkuotukset.
Miksi kovakuoriaiset ovat tärkeitä luonnon monimuotoisuudelle?
Kovakuoriaiset ovat tieteellisesti kuvattujen lajien osalta maailman suurin hyönteisryhmä, niitä tunnetaan noin 400 000 erilaista ja todellinen määrä lienee 2-5 miljoonan välillä. Pistiäisiä ja kaksisiipisiä – kärpäset ja sääsket – on molempia todennäköisesti vielä enemmän, mutta niiden selvittäminen on enemmän kesken.
Kovakuoriaiset osallistuvat monin eri tavoin kuolleiden puiden lahoamiseen. Lisäksi ne pölyttävät monia kasveja ja hävittävät lantaa ja raatoja. Maanpinnalla kuoriaiset ovat petoja, jotka rajoittavat mm. kotiloiden ja kasvien kantoja. Suomeen tuotu lupiini on hyvä esimerkki puuttuvan kantaa rajoittavan kuoriaisen merkityksestä. Tilanteen huomaa vasta vahingon jo tapahduttua.
Esiintyykö Raaseporissa jotain erikoisuuksia tai harvinaisia lajeja?
Raaseporin luonto on hyvin monimuotoinen ja täällä esiintyy yli 2000 kuoriaislajia, mahdollisesti jopa 3000. Raaseporin alueelta tunnetaan paljon juuri tälle alueelle tyypillisiä lajeja. Olen viidentoista vuoden aikana löytänyt Karjaa-Pohja alueelta uhanalaisia lajeja (mm. lounaanjumi, aitojäärä), lännestä leviäviä lajeja (useita pieniä lyhytsiipisiä, ”sirkeisiä”) sekä aiemmin huomaamatta jääneitä Pohjois-Euroopassa hyvin harvinaisia lajeja (eräs sirkeinen Mustionjoen koskipaikan kohdalta).
Jos oikeata ”raaseporilaista” haemme, on pikkukantohärkä (Platycerus caraboides) sellainen. Se on sentin kokoinen metallinsininen pitkänomainen otus, jonka toukka elää lahossa puussa, usein kannoissa. Sillä on laajalle levinnyt samannäköinen sukulaislaji, mutta pikkukantohärkä on hyvin tyypillisesti Raaseporin alueella esiintyvä eläin, niin länteen, pohjoiseen kuin itäänkin päin se on selvästi harvinaisempi.
Kuinka paljon erilaisia kovakuoriaisia elää Suomessa?
Suomesta tunnetaan noin 3900 lajia kuoriaisia. Vuosittain löytyy uusia, mutta yleensä alle 10. Ilmaston lämpeneminen näkyy täälläkin selvästi. Etelästä, lännestä ja idästä saapuu jatkuvasti uudistulokkaita, joskin uusien joukossa on myös aiemmin huomaamattomia harvinaisia lajeja pieni määrä. Tiedämme huonosti siitä, kuinka monta lajia on väistymässä muutoksen vuoksi, koska sen tutkiminen piilottelevien hyönteisten osalta on paljon vaikeampaa kuin uusien havaitseminen.
Mitä kovakuoriaiset tarvitsevat selviytyäkseen?
Metsissä elävät kuoriaiset ovat lajimääräisesti Suomen suurin uhanalaisten eläinten ryhmä. Näin metsien tila ja monimuotoisuus on niiden tulevaisuuden kannalta keskeinen kysymys. Mitä yksipuolisempi metsä, sitä vähemmän kuoriaisia. Kuoriaisia mainitaan usein vain tuhojen yhteydessä, vaikka niiden rooli metsässä on paljon monimutkaisempi ja tuhot lähes aina liittyvät metsiin, joiden rakenne on yksipuolistunut ja stressitilanteessa puut huonosti selviäviä. Suuren lajimääränsä vuoksi kuoriaisia riittää kaikkiin elinympäristöihin ja ne ovat niihin erikoistuneita. Siksi mikä tahansa tuhoava toiminta on aina jotain lajia vastaan.
Rakenteellisesti monimuotoisten metsien ohella olennainen asia on pohjoisen pallonpuoliskon merkittävä lajiutumisrypäs, pajut. Niissä elää lukuisia erilaistuneita kuoriaisia ja toisaalta ne keväällä Suomessa tarjoavat kehittyvälle kimalaispölyttäjäjoukolle keskeisen ravintolähteen. Tämä on jatkuvasti uhattuna, koska ”siisteys” on edelleen puistojen hoidossa keskeinen periaate.
Tähän yhdistyy myös istutettujen kukkivien kasvien valinta. Aina pitäisi suosia muotoja, jotka tuottavat siitepölyä ja kaikin tavoin vastustettava steriloitujen lajikkeiden käyttöä. Lukuisten kuoriaisten ja muiden hyönteisten elinehto on kasvillisuus, joka tuottaa energiapitoista siitepölyä.
Mitkä asiat uhkaavat niitä tällä hetkellä?
Suurimmat ongelmat liittyvät yksipuolistavaan metsänhoitoon, luonnonniittyjen vähäisyyteen, pienvesien, purojen ja lähteiden menettämiseen sekä liian ”siisteihin” kaupunkipuistoihin. Puisto- ja pihaympäristöissä pitäisi suosia luonnonniittyjä, sallia kuolleiden puiden jättö maahan ja pyrkiä tukemaan luonnollisesti sisältä onttoutuvien jalojen lehtipuiden elinkaarta.
Mitä voi tehdä omalla pihalla auttaakseen kovakuoriaisia?
Omalla vaatimattoman kokoisella (770 neliötä) pihallamme olen 15 vuoden aikana havainnoinut yli 600 kuoriaislajia. Toki monet niistä ovat läpikulkumatkalla, mutta sadat asuttavat sitä jatkuvasti. Olennaista on antaa luonnollisesti lisääntyvien paikallisten kasvien ja puiden kasvaa – tietyin rajoin, toki – istuttaa pölyttäjille mieluisia kukkia ja unohtaa loputon nurmikon leikkaaminen.
Erityisesti lehtipuiden siimeksessä viihtyvät lukuisten kuoriaisten lisäksi monet linnut – pajulintu, peippo, pensas-, mustapää- ja hernekerttu, mustarastas, punarinta jne. Samalla paikalla olemme kuulleet ja/tai nähneet yli 80 lintulajia ilman erityisen intensiivistä tarkkailua ja sieniä keskinkertaisesti tuntevana niitäkin on kertynyt yli 50 lajia.
Luonnon monimuotoisuutta saa ympärilleen unohtamalla keskieurooppalaisen pihaihanteen ja toivottamalla tervetulleeksi ne kasvit ja eläimet, jotka tänne kuuluvat. Ruohonleikkureille sanon ei.