Yksi suurista harrastuksistani on koko elämäni ollut kirjallisuus. Koska lapsuudessani ei ollut kovin paljoa lasten kirjallisuutta, niin sen lukeminen jäi vähemmälle. Luin muutamia kansansatukirjoja, kuten hälmöläistarinoita. Onneksi radiosta jo silloin tuli varsin tyydyttävästi lasten ohjelmia, esim. legendaariset Markus-sedän lastentunnit. Kuunnelmatkin olivat hyvin suosittuja, mm. Kalle Kustaa Korkin ja Pekka Lipposen seikkailut.

Siirryin aika nopeasti aikuisten kirjoihin. Olin 9 vuotta, kun Väinö Linna kirjoitti Tuntemattoman sotilaan. Sitten myöhemmin ilmestyi Pohjantähti-trilogia. Nämä Linnan teokset herättivät suurta kiinnostusta ja innostusta tavallisten ihmisten keskuudessa. Eliitti koki tyrmistystä ja suuttumusta. Eliitti oli tottunut Runebergin ja Topeliuksen kuvauksiin suomalaisista. Kuvaavaa oli, että sotilaspiirit Tuntemattoman ilmestyttyä julistivat sodan Linnaa vastaan, mutta jo 60-luvulla samat piirit esittivät Linnan elokuvaa opetustarkoituksessa armeijassa. Surullisen kuuluisaksi Linnan vastustajaksi kehittyi HESAn kulttuuritoimittaja Toini Havu.

1960-luvulla Suomea värisytti yksi kaikkien aikojen kultturiskandaaleista , kun Hannu Salama tuomittiin Juhannustansseistaan . Onneksi Urho Kekkonen ymmärsi armahtaa Salaman. 1960- luvulla pulpahti melkoinen määrä uusia kirjailijoita julkisuuteen. Kari Aronpuro, Paavo Haavikko, Pentti Holappa, Antti Hyry, Matti Yrjänä Joensuu, Anja Kauranen, Jarkko Laine, Marja-Leena Mikkola, Hannu Mäkelä, Aaulikki Oksanen, Erno Paasilinna, Kalle Päätalo, Pentti Saarikoski, Arvo Salo, Pirkko Saisio, Arja Tiainen, Henrik Tikkanen, Märta Tikkanen, Heikki Turunen, Antti Tuuri. 40 vuoden ajan listaykkösenä koreili Kalle Päätalo. Hänen ensimmäinen teoksensa IHMISIÄ TELINEILLÄ on mielestäni hänen paras teoksensa. Päätalon kuvaukset keskittyvät etupäässä Koillismaalle, Tampereelle ja sotatantereille. Päätalon huumori on melko ainutlaatuista. Luettelossa on vain muutamia lukemiani suomalaiskirjailijoita. Kaikki ovat suomalaisia , koska eniten kuitenkin luen äidinkielellä. Jos haluaa , niin voihan itse kukin luoda myös kärkikymmenikön suomalaisista kirjailijoista. Minun kymmenikköni näyttää tällaiselta – ei välttämättä paremmuusjärjestyksessä:

1. Väinö Linna
2. Kalle Päätalo
3. Pentti Haanpää
4. Mika Valtari
5. Pentti Saarikoski
6. Erno Paasilinna
7. Aleksis Kivi
8. Hannu Salama
9. Arvo Salo
10. Timo K. Mukka

Kaikista ylläolevista kirjailijoista voisi kustakin kirjoittaa pitkät jutut. Ehkä joskus palaankin aiheeseen.

Suomenruotsalaisten 10 kärjessä- lista voisi olla vaikkapa seuraavanlainen:

<>1.Lars Sund

<>2.Roy Michelsson

3.Fredrik Lång

4.Edit Södergran

5.Claes Andersson

6.Henrik Tikkanen

7.Märta Tikkanen

8.Gösta Ågren

9.Kjell Westö

10.Jörn Donner

Ruotsinruotsalaisista kirjailijoista kymmenikkö näyttäisi tällaiselta:

1.Vilhelm Moberg

2.Per Anders Fogelström

3.Nils Ferlin

4.Dan Andersson

5.Harry Martinsson

6.Ivar Lo-Johansson

7.Liza Marklund

8.August Strindberg

9.Per Gunnar Evander

10.Marianne Fredriksson

Tuntuu siltä, että kirjallisuuden taso on jyrkästi laskenut sen jälkeen, kun suuret mestarit ovat lopettaneet kirjoittamisen tai siirtyneet ajasta ikuisuuteen. Tuntuu myös siltä, että korkeatasoinen kirjallisuus jostain syystä tarvitsee polttoaineekseen kurjuutta tai sotia.Itse olen ihmetellyt sitä, että kukaan ei koskaan saanut aikaan kunnon kirjaa 1990-luvun vaikeista ajoista.

Toivoisin yhteiskunnallisten päättäjien lukevan ainakin yllämainittuja kirjoja saadakseen itselleen syvemmän ja monipuolisemman maailmankuvan.

Vuonna 1970 Unkari oli vielä hyvin köyhä maa, mutta viiniä ja vieraanvaraisutta heiltä kyllä riitti. Opiskelun ohessa kierreltiin viikon verran ympäri Unkaria. Käytiin kaivoksilla, viiniviljelmillä, tehtaissa, museoissa ja kolhooseissa. Unkariakin opittiin välttävästi. Kurssille osallistui opiskelijoita noin 20 maasta. Tässä tavallaan opiskelu ja matkailu yhdistyivät.

Ruotsista en kovin paljon matkustellut, koska vapaa-ajalla lähdin lähes poikkeuksetta Suomeen. Tosin Tukholmassakin pääsee avartamaan maailmaansa, koska koulussa, jossa opetin, oppilaita oli 56 maasta. Itse ruotsinruotsalaisten kanssa tein vain pari matkaa. Toinen suuntautui Pariisiin ja toinen Moskovan tynkäolympialaisiin.

Sittemmin olen käynyt usein New Yorkissa, koska sen lähistöllä asuu lähisukulaisiani. Mieliinpainuvin on ollut Colombian yliopiston tohtorijuhlat toukokuussa vuonna 2005. Niitä vietettiin kahtena päivänä kolmessa eri tilaisuudessa. Pääjuhlassa oli läsnä noin 30000 vierasta. Uusien tohtorien joukossa oli kaikenvärisiä ja alkuperältään monista maista olevia tohtoreita. Colombian yliopistossa voi opiskella myös suomea. Ehkä tunnetuin siellä opiskellut suomalainen on Marko Ahtisaari.

Koska nuorempi poikani opiskeli yhden vuoden Hong Kongin yliopistossa lääketieteellistä teknologiaa, niin päätin lähteä sinnekin. Tosin 14 tunnin lentomatka pelotti, mutta kyllä sekin joten kuten meni, vaikka tehtiinkin välilasku monen suomalaismiehen paratiisiin Bangkokiin. Sinne lähes kaikki suomalaiset matkustajat jäivätkin. Sen sijaan kone tuli täyteen thaimaalaisia ja kiinalaisia. Passi- sun muut tarkastukset sujuivat joustavasti. Nyt ei otettu sormenpäästä näytettä niinkuin Kennedyn lentokentällä. Ensimmäisenä huomioni kiintyi lentokentän puhtauteen ja siisteyteen. Missään ei näkynyt tuherruksia eikä töherryksiä. Maanalaiset ovat hyvin suojattuja turvaseinillä. Leimaa-antavaa Hong Kongille ovat puhtaus, siisteys ja ystävällisyys. Meillä oli joka päivä tiivis ohjelma. Pelkästään keskikaupungilla on katseltavaa ja tehtävää. Ihmetytti viikonlopulla keskustan avoin ilotyttötouhu. Tuhannet kotiapulaisina toimivat huonopalkkaiset filippiiniläistytöt ovat erittäin alttiita ylimääräiselle iltatyölle.

Ilma on erittäin heikko keskusalueilla, mutta se paranee heti kun lähtee jollekin monista Hong Kongin saarista. Saarilta löytyy hyviä ja rauhallisia uimarantoja. Eräältä saarelta löytyy myös Buddhan valtava patsas. Saarella oli myös Portugalin entinen siirtomaa Macao, jossa kasinot työllistävät ihmisiä. Liikenne kulkee Hong Kongissa vasemmalla puolella. Erityisesti taksilla voi ajaa halvalla ja niitä saa nopeasti. Siinä olisi yksi asia, jossa Suomi voisi ottaa esimerkkiä. Täällähän taksiliikenne on kallista ja jäykkää. Unihäiriöistä kärsiville yötorit ovat hyvä vaihtoehto. Niissä voi myös mukavasti tinkiä, jos haluaa. Tapasin myös erään hongkongilaisen professorin, joka kääntää suomalaista kirjallisuutta kantoniksi. Hän puhui erittäin sujuvasti suomea, joten ei kai se suomi kuitenkaan ole vaikea kieli.

Seuraava kohde onkin Toronto. En tiedä vielä, mikä siellä odottaa, mutta aika sen näyttää. Sellaisia viestejä on kumminkin tullut 4 kk:n työharjoittelussa olevalta pojaltani, että Kanadassa vallitsee jäykemmät ja vähemmän ystävällisemmät tavat kuin Hong Kongissa. Saattaisi olla länsimaissakin aihetta sisällyttää sosiaaliset taidot opintoihin kuten Hong Kongissa. Länsimaissa pureudutaan enemmän taitoihin ja eristäydytään kuin mietitään yhdessä taitojen sisältöä.

Karjaakin on ehkä hyvä esimerkki siitä, miten kieliryhmillä ei juurikaan ole mitään tekemistä keskenään vaikka globalisaatio onkin arkipäivää.

Eniten kuitenkin matkustelen vieläkin entiseen kotikaupunkiini Tukholmaan, ehkä 5 – 6 kertaa vuodessa. Hammarbyn jalkapallo-ottelut ovat mielenkiintoisia kannustamisen kannalta.

Kuntauudistusprosessin aikana iskusanaksi näköjään muodostui sana pakko. Sillä taas peloteltiin varsinkin keskustan taholta mutta oli joukossa esim. demarien pienten kuntien edustajia. Ikäänkuin nykyisissä oloissa ei olisi tarpeeksi pakkoa. Ihmisen on pakko tehdä töitä, on pakko maksaa veroa, on pakko asua jollakin paikkakunnalla. Pakkoja riittää rajattomasti. Meidän toisinajattelevien pitää joka päivä alistua n.s. enemmistön pakkovaltaan. Meidän Karjaan suomalaisten on vuosikymmenestä toiseen tyydyttävä kielelliseen ja poliittiseen pakkovaltaan. Uudessa Raaseporin kunnassa pakot sementoidaan lähes ikuisiksi ajoiksi. Kielellisiä eikä poliittisia vähemmistöjä ei siinä ole paljonkaan ajateltu. Että uusi suurkunta olisi hyväksyttävä, niin kyseisen kunnan enemmistön tulisi kohdella vähemmistöä, niin kuin he haluavat itseään kohdella valtakunnallisesti. Muuten toiminta ei ole uskottavaa. Tietysti tässä kärjistin asian tilaa, mutta ei pitäisi kuitenkaan uhkailla ihmisiä sellaisilla asioilla, jotka ovat olleet koko demokratian perustana. Yksilön vapaus jää n.s. demokratioissakin melko kapeaksi.

Suomen historia on täynnä pakkoa ja tyranniaa. Kansalaissodan aikaan punaisten oli pakko tarttua aseisiin nälänhädän ja porvarillisen mielivallan torjumiseksi. Suuri osa vasemmistosta oli pakotettu 1920- ja 30- luvulla elämään poliittisesti maan alla. Toiseen maailmansotaan oli pakko osallistua isänmaan, uskonnon ja kodin puolesta. Toisiajattelevien oli pakko mennä vankilaan. Isojen ryhmien oli pakko elää Kekkosen aikaa. Siinä saman tien erotettiin Wuolijoki ja Repo, vaikka kumpikin halusi vain valistaa ja antaa vähän syvempää tietoa kansalle. Nyt eletään sitten EU:n pakkovaltaa. Samoin elinkeinoelämä käyttää hyvin karskeja keinoja ihmisiä kohtaan. Tällä haluan sanoa vain, että ei voi puhua todellisesta demokratiasta, jos järjestelmä ei keksi keinoja erilaisten pakkojen ratkaisemiseksi

1.     Sannäsin koulusta tuli taas muita asioita tärkeämpi. Eräs valtuutettu  piti ehkä tyyppillisen puheenvuoron, jossa asialla ei ollut paljon sijaa ja joka osoitti täydellistä asiaanperhtymättömyyttä. Tietysti jokin ryhmä koetetaan elitistiseksi, jos kyseinen ryhmä matkustaa paljon kalliimmassa luokassa kuin muut. Muiden koulujen oppilaat asetetaan peraatteessa eriarvoiseen asemaan paitsi rahan vuoksi niin myös profiloinnin vuoksi. Täysin käsittämätöntä oli nuiva suhtautuminen mahdollisuuteen hakea esim. EU-tukea tai muuta tukea. Kaupungilla ei ole varaa kustantaa luontokoulun perustamiskustannuksia eikä varaa pitää kolulua joka on huomattavasti kalliimpi oppilasta kohden kuin keskustankoulut. Luontoasioita opetetaan kyllä muissakin kouluissa. Parasta olisi kehittää ympäristö- ja luonto-opetusta kaikissa kouluissa ja kaikille oppilaille. Henkilökohtaisesti en usko ideaan, mutta täytyyhän  aina olla  mahdollisuus kokeilla. Katson valtuuston päätöksen enemmänkin viivytystaktiikaksi . Taas kolmen vuoden päästä tullaan uusin vaatimuksin. Ehdotinkin säästöryhmässä, että Sannäsin koulun kannattajat pyrkisivät muuttamaan koulun yksityiseksi, jos he todella haluavat säilyttää koulun. Mutta kukapa nyt ilmaisesta rahasta luopuisi.

 2. Mustion kouluista käytiin säästöryhmässä melko monipuolinen keskustelu. Vaihtoehtoja oli useitakin. Kokonaan lakkauttamistakin mietittiin. Mustion oppilaiden viemisestä Lohjalle tai Karjaan keskustaan keskusteltiin. Pidettiin parempana, että mustiolaiset sijoitettaisiin keskustaan, koska silloin he paremmin jatkaisivat Karjaalla yläasteella.

Yhtenä vaihtoehtona oli myös suomen- ja ruotsinkielisten oppilaiden sijoittaminen samaan uuteen koulurakennukseen, mutta Karjaalla ei ole varaa rakentaa mitään uutta ja kallista. Lopulta päädyttiin siihen, että kunnostetaan nykyisiä rakennuksia ja jatketaan kuten nyt. Oppilaiden sijoittaminen saman katon alle olisi pedagogisesti ihanteellinen ratkaisu.

Lähiaikoina pitänee jyrkästi laskevien oppilasmäärien vuoksi harkita sitä, että oppilaat käyvät 4 ensimmäistä vuotta Mustiolla ja sitten keskustassa, koska keskustan koulujenkin oppilasmäärät laskevat voimakkaasti. Kolmen lähimmän vuoden aikana koko Karjaalla ruotsinkielisten  peruskoululaisten määrä vähenee 427 oppilaasta 359 oppilaaseen ja suomenkielisten vastaavat luvut ovat 275  ja 232. Kokonaisvähentymä  on 113, joka vastaa suurin piirtein 8 opettajan virkaa.

3.     Kansalaisopisto saanee luvan siirtyä nykyisistä tiloista halvempiin tiloihin. Keskusteluissa oli esillä mahdollisuus siirtää siinä määrin kuin mahdollista toiminta ruotsikieliseen koulukeskukseen. Siten saataisiin kolujen tilat tehokkaampaan käyttöön. Yhteistyötä varsinkin Pohjan ja Tammisaaren kanssa tulee jatkaa ja tiivistää.

4.     Laskevat oppilasmäärät johtavat siihen, että valtion avustukset pienenevät , joten henkilökunnan määrä tulee sopeuttaa sen mukaan. Lisäksi talousarviota paisuttaa palkkojen korotukset 3- 4 % vuodessa.

Todellinen tarve säästää olisi siis suurempi kuin , mitä valtion osuuksien menetykset merkitsevät. Pelkään pahoin, että monen muun kunnan tavoin joudutaan vielä harkitsemaan lomautuksia.

5.     Yhteiset koulukansliatoiminnot sisältyy myös myös päätettyihin säästötoimiin. Tämä lienee hieman epävarma säästökohde. Kukaan ei oikein tiedä, mitä se käytännössä merkitsee. Luultavasti nykytekniikan hyväksikäyttöä. Muutenkin  Pohjan ja Tammisaaren tehtyjä koulusopimuksia ja niiden vaikutuksia on vaikea arvioida.

6.     Keskuskeittiön arvellaan tuottavan noin 50000 euroa säästöä vuodessa, kunhan se pääsee kunnolla vauhtiin.

7.     Lukioiden tulevaisuus askarrutti säästöryhmää melkoisesti. Keskusteltiin jopa niiden  lopettamisesta, mutta lukiot katsottiin kuitenkin tärkeiksi kouluiksi Karjaalle, joka on julistautunut koulukaupungiksi. Sen sijaan ehdotettiin menojen supistamista noin 20000 euroa koulua kohden vuodessa. Edellytettiin myös opetusmenetelmien jatkuvaa kehittämistä ja yhteistyötä muiden oppilaitosten kanssa.

8.     Pois on jossain vaiheessa pudotettu ehdotus, jonka mukaan palkattaisiin koeajaksi henkilö, joka hoitaisi EU-hakemuksiin liittyvän byrokratian. Koska Karjaalla on suureksi paisunut erityisopetus, niin varmaan ESR-rahastosta voisi saada varoja syrjäytymisen ehkäisemistoimiin. EU myöntää myös kouluille tukea kansainväliseen toimintaan ja muihin kehittämisprojekteihin. Jossain ollaan hyvin aktiivisia hakemaan ylimääräistä rahaa, mutta ehkä tämä kuvastaa jossain määrin Karjaan henkistä ja poliittista ilmapiiriä. Mikään ei muuttua saa.

9.     Tamminsaaren mallin mukaan voitaisiin kokeilla jo esikoulussa leikkiterapeuttia, joka tutkii lasten taustoja ja ajatusmaailmoja sekä kehittää lapsille harrastustoimintaa.Toiminnan tulisi tietenkin jatkua ala-asteella.