|
Surusanoma Arvo Salon siirtymisestä rajan toiselle puolelle saapui keskellä kauneinta kesää. Tosin hänen tiedettiin olleen sairaana jo pidemmän aikaa. Arvo Salon elämä keskittyi politiikkaan ja kulttuuriin. Hänet tunnettiin ja tunnetaan erinomaisena sanavirtuoosina. Hän oli 60- ja 70-luvuilla monien nuorten ja miksei myös vanhempien ihmisten ihanne ja esikuva. Minulle Arvo Salo tuli tunnetuksi jo 1960-luvun alussa, kun hän toimi Helsingin Ylioppilaslehden päätoimittajana. Hän teki eroa vanhaan menneeseen loppuun kuluneeseen kulttuuriin. Salo marssitti näyttämölle aivan uusia ihmisiä ja mielipiteitä. Ihmeen nopeasti menneisyyden haamut alkoivat taas toimintansa. Niinpä Helsingin Yliopiston rehtoriksi nousi sotarikollinen Edvin Linkomies. Hän ei suvainnut Arvo Salon uutta linjaa vaan pakotti ylioppilaslehden johtokunnan erottamaan Arvo Salon. Erottamisesta huolimatta Salon ja muiden radikalismi eli ja kukoisti. Ylioppilasradikalismi siirtyi joksikin aikaa Tutun Ylioppilaslehteen, mutta Arvo Salo jatkoi muilla areenoilla mm. Helsingin Sanomien ja Suomen Sosialidemokraatin kulttuuritoimittajana. Yhden uransa huippukohdista Arvo Salo saavutti vuonna 1966, jolloin hänen kirjoittamansa Lapualaisooppera sai ensi-iltansa. Samana iltana kävi selväksi, että hänet oli valittu eduskuntaan. Siellä hän pyrki demokratisoimaan koululaitosta ja erityisesti yliopistolaitosta. Hän oli innokas mies ja ääni-periaatteen kannattaja. Uudet vaalit estivät kuitenkin hallinnonuudistuksen. Uuteen eduskuntaan Saloa ei enää valittu, mutta hän palasi takaisin eduskuntaan vuonna 1979 ja myöhemmin vuonna 1983 hänet valittiin kulttuuriministeriksi.
Nyt myöhemmin voi sanoa, että hän on ollut yksi Suomen parhaista kulttuuriministereistä. Hänen tasolleen noussee vain Claes Andersson. Arvo Salo jatkoi kirjoittamista politiikassa ja sen ulkopuolella. Opereteista tunnetumpia lienevät Yks perkele, yks enkeli (1985) ja Vallan miehet (1986). Edellinen kertoi August Ahlquistin ja Aleksis Kiven suhteesta, jälkimmäinen kertoi ironisesti taas Urho Kekkosen pitkäksi venähtäneestä valtakaudesta. Muistan Arvo Salon jo vuoden 1970 paikkeilla ennustaneen, että seuraavan presidentin nimi on Mauno Koivisto. Se tapahtui Åbo Akademin järjestämässä tilaisuudessa. Arvo Salo puhui muuten loistavaa ja värikästä ruotsia. Jonkin Donnerin ruotsi on tosi kuivaa verrattuna Salon ruotsiin. Se jäikin ainoaksi kerraksi, kun näin hänet livenä, vaikka hän kiersi ahkerasti esiintymässä ympäri Suomea. Hän kävi mm. Karjaan suomenkielisten demarin tilaisuudessa puhumassa jo vuonna 1963.
Koska Arvo Salo oli ahkera pakinoitsija, niin hän keräsi parhaat pakinansa kirjaan Kirjeitä hyllystäni (1977). Toinen tunnetumpi teos on nimeltään Valitut huulet (1966). Arvo Salon arvostus näkyy myös siinä, että hän toimi taiteilijaprofessorina vuosina 1988 – 1993. Suuri rauhanaatteen ajaja, humanisti, tasa-arvon kannattaja, syrjäytyneiden puolestapuhuja jne. tuotti joukon huulia, joista lainaan muutamia tähän: ”Suvaitsemattomat pitäisi ampua”, ”Jos puolueellinen on yksisilmäinen, niin puolueeton on sokea”, ”Porvari on se henkilö, jonka maailma on hyvä tällaisenaan, ja ellei tällaisenaan, niin ainakin eilisenään”, ”Monet ilmoittavat olevansa suoraselkäisiä silloin kun he ovat jäykkäniskaisia”.
Arvo Salosta sanottua (IS 13.7.2011):
Kaisa Korhonen: Sanavalmis verbaaliakrobaatti
Pekka Tarkka: Energinen ja vauhdikas
Kalevi Kivistö: Aktiivinen kommentoija ja kirjoittaja
Jacob Söderman: Avoin ja humaani
Pauli Burman: Valloittava ja komea mies
Erkki Tuomioja: Radikalismin symboli
Matti Ahde: Valloittava persoona
Kaarina Suonio: Tavattoman älykäs
70-vuotispäivänään 2.5.2002 Arvo Salo kirjoitti syntymästään seuraavasti: Muistaa en voi syntymääni mutta kun käyn läpi pääni kuulen:
”Synnyit liian varhain!”
Se on kuulkaa äidin ääni-periaatteen
Pääni routa kun taas sulaa sanoista ei tule pulaa
”Se syntymistä parhain!”
Kevät on. Ja boltsi skulaa.
|
