|
Suomen ja Ruotsin selostustyylit |
|
|
|
Skrivet av Heikki Mansikkaniemi
|
|
05 mars 2010 16:17 |
|
Pienestä pitäen olen seurannut urheiluselostuksia radiosta ja lehdistä. Myöhemmin 1960-luvun alussa kuvaan tuli TV. Lukiolaisen suuri ja ikimuistettava päivä oli, kun syntymäkuntani Pauli Nevala (syntyi Pohjassa, mutta muistelee Pohjaa katkeruudella, koska hänen isänsä tapettiin siellä) voitti Tokion Olympialaisista vuonna 1964 keihäänheitossa kultaa. Saimme koko päiväksi kultamitalin kunniaksi vapaata koulusta. Ensinnä kuulin uutisen Ruotsin radiosta. Olen lähes koko ikäni seurannut urheiluselostuksia sekä suomeksi että ruotsiksi. Poikkeuksena oli Ruotsin aikani, jolloin ei edes Suomen radiota voinut kuunnella Ruotsissa. Palattuani Suomeen Suomen ja Ruotsin viestimet ovat olleet käytössä lähes koko ajan. Vertailupohjaa on syntynyt. Olen huomannut, että ruotsinruotsalaiset käsittelevät eri tavalla voittoja ja tappioita kuin suomenkieliset selostajat. Jos suomalaiset pärjäävät huonosti, niin ruotsalaiset selostajat valittavat Suomen huonoa menestystä edellyttäen, että peli tai kilpailu on ollut reilua. Jos suomalaiset voittavat, niin ruotsalaiset tuntevat siitä riemua. Suomenkieliset selostajat tuntevat taas suurta riemua, jos ruotsalaiset menestyvät huonosti ja ruotsalaisten voitoista ollaan kateellisia. Tuntuu siltä, kuin Suomen kaikkein tärkein asia on voittaa Ruotsi tai että Ruotsi tulee lyödyksi jonkun muun toimesta. Silloin suomalaiset mukaan lukien suomenruotsalaiset tuntevat suurta hurmiota. Samanlaiset asenteet puuttuvat lähes kokonaan Ruotsin selostuksista. Nationalistinen henki on tuskin hyvästä millekään maalle. Ikävintä on, että monet suomalaiset uskovat nöyryyttävän ruotsin kieltä Suomessakin, kun he ilmaisevat halveksuntansa ruotsalaisia kohtaan urheilussa. Tuskin moneltakaan on jäänyt huomaamatta, että olen pyrkinyt Raaseporissa tasa-arvoisempaan suhteeseen suomen- ja ruotsinkielisten välillä. Minun ei tarvitse taistella itseni puolesta, koska olen pärjännyt kyllä vähän rajuimmissakin leikeissä, mutta olen huomannut, että suomenkieliset eivät voi oikein hyvin täällä. Toivoisin, että suomenkieliset uskaltaisivat kilpailla enemmän poliittisilla kentillä Raaseporissa eivätkä kulkisi nyrkit taskuissa itsekseen kiroillen. Vielä vähemmän kannattaa ivailla tai kiljahdella, kun Ruotsi häviää. Onhan Ruotsi toisaalta kohdellut suomalaisia kielellisesti ja kultturellisesti huonosti, mutta toisaalta Ruotsi pelasti Suomen 1960- ja 1970- luvuilla mahdolliselta sisällissodalta ottamalla satojatuhansia suomalaisia töihin, kun Suomi oli heidät hylännyt.
|