|
Sanotaan, että matkailu avartaa. Se pitääkin varmaan paikkansa. Itse kukin matkailee halujensa ja tarpeidensa mukaan. Toisia kiinnostaa oma maa, toiset haluavat mieluummin lähteä ulkomaille. Itse olen harrastanut molempia. Opiskellessa tuli ikään kuin luonnollisesti läpikäytyä Tanska, Norja ja Ruotsi. 1960-luvun lopulla ei ollut muut maat vielä niin huudossa. Koska opiskelin myös suomensukuisia kieliä, niin lähdin suorittamaan unkarin kurssia Debreceniin Unkariin. Vuonna 1970 Unkari oli vielä hyvin köyhä maa, mutta viiniä ja vieraanvaraisutta heiltä kyllä riitti. Opiskelun ohessa kierreltiin viikon verran ympäri Unkaria. Käytiin kaivoksilla, viiniviljelmillä, tehtaissa, museoissa ja kolhooseissa. Unkariakin opittiin välttävästi. Kurssille osallistui opiskelijoita noin 20 maasta. Tässä tavallaan opiskelu ja matkailu yhdistyivät. Ruotsista en kovin paljon matkustellut, koska vapaa-ajalla lähdin lähes poikkeuksetta Suomeen. Tosin Tukholmassakin pääsee avartamaan maailmaansa, koska koulussa, jossa opetin, oppilaita oli 56 maasta. Itse ruotsinruotsalaisten kanssa tein vain pari matkaa. Toinen suuntautui Pariisiin ja toinen Moskovan tynkäolympialaisiin. Sittemmin olen käynyt usein New Yorkissa, koska sen lähistöllä asuu lähisukulaisiani. Mieliinpainuvin on ollut Colombian yliopiston tohtorijuhlat toukokuussa vuonna 2005. Niitä vietettiin kahtena päivänä kolmessa eri tilaisuudessa. Pääjuhlassa oli läsnä noin 30000 vierasta. Uusien tohtorien joukossa oli kaikenvärisiä ja alkuperältään monista maista olevia tohtoreita. Colombian yliopistossa voi opiskella myös suomea. Ehkä tunnetuin siellä opiskellut suomalainen on Marko Ahtisaari. Koska nuorempi poikani opiskeli yhden vuoden Hong Kongin yliopistossa lääketieteellistä teknologiaa, niin päätin lähteä sinnekin. Tosin 14 tunnin lentomatka pelotti, mutta kyllä sekin joten kuten meni, vaikka tehtiinkin välilasku monen suomalaismiehen paratiisiin Bangkokiin. Sinne lähes kaikki suomalaiset matkustajat jäivätkin. Sen sijaan kone tuli täyteen thaimaalaisia ja kiinalaisia. Passi- sun muut tarkastukset sujuivat joustavasti. Nyt ei otettu sormenpäästä näytettä niinkuin Kennedyn lentokentällä. Ensimmäisenä huomioni kiintyi lentokentän puhtauteen ja siisteyteen. Missään ei näkynyt tuherruksia eikä töherryksiä. Maanalaiset ovat hyvin suojattuja turvaseinillä. Leimaa-antavaa Hong Kongille ovat puhtaus, siisteys ja ystävällisyys. Meillä oli joka päivä tiivis ohjelma. Pelkästään keskikaupungilla on katseltavaa ja tehtävää. Ihmetytti viikonlopulla keskustan avoin ilotyttötouhu. Tuhannet kotiapulaisina toimivat huonopalkkaiset filippiiniläistytöt ovat erittäin alttiita ylimääräiselle iltatyölle. Ilma on erittäin heikko keskusalueilla, mutta se paranee heti kun lähtee jollekin monista Hong Kongin saarista. Saarilta löytyy hyviä ja rauhallisia uimarantoja. Eräältä saarelta löytyy myös Buddhan valtava patsas. Saarella oli myös Portugalin entinen siirtomaa Macao, jossa kasinot työllistävät ihmisiä. Liikenne kulkee Hong Kongissa vasemmalla puolella. Erityisesti taksilla voi ajaa halvalla ja niitä saa nopeasti. Siinä olisi yksi asia, jossa Suomi voisi ottaa esimerkkiä. Täällähän taksiliikenne on kallista ja jäykkää. Unihäiriöistä kärsiville yötorit ovat hyvä vaihtoehto. Niissä voi myös mukavasti tinkiä, jos haluaa. Tapasin myös erään hongkongilaisen professorin, joka kääntää suomalaista kirjallisuutta kantoniksi. Hän puhui erittäin sujuvasti suomea, joten ei kai se suomi kuitenkaan ole vaikea kieli. Seuraava kohde onkin Toronto. En tiedä vielä, mikä siellä odottaa, mutta aika sen näyttää. Sellaisia viestejä on kumminkin tullut 4 kk:n työharjoittelussa olevalta pojaltani, että Kanadassa vallitsee jäykemmät ja vähemmän ystävällisemmät tavat kuin Hong Kongissa. Saattaisi olla länsimaissakin aihetta sisällyttää sosiaaliset taidot opintoihin kuten Hong Kongissa. Länsimaissa pureudutaan enemmän taitoihin ja eristäydytään kuin mietitään yhdessä taitojen sisältöä. Karjaakin on ehkä hyvä esimerkki siitä, miten kieliryhmillä ei juurikaan ole mitään tekemistä keskenään vaikka globalisaatio onkin arkipäivää. Eniten kuitenkin matkustelen vieläkin entiseen kotikaupunkiini Tukholmaan, ehkä 5 – 6 kertaa vuodessa. Hammarbyn jalkapallo-ottelut ovat mielenkiintoisia kannustamisen kannalta.
|
