|
Skrivet av Heikki Mansikkaniemi
|
|
01 juli 2006 15:24 |
|
Kuntauudistusprosessin aikana iskusanaksi näköjään muodostui sana pakko. Sillä taas peloteltiin varsinkin keskustan taholta mutta oli joukossa esim. demarien pienten kuntien edustajia. Ikäänkuin nykyisissä oloissa ei olisi tarpeeksi pakkoa. Ihmisen on pakko tehdä töitä, on pakko maksaa veroa, on pakko asua jollakin paikkakunnalla. Pakkoja riittää rajattomasti. Meidän toisinajattelevien pitää joka päivä alistua n.s. enemmistön pakkovaltaan. Meidän Karjaan suomalaisten on vuosikymmenestä toiseen tyydyttävä kielelliseen ja poliittiseen pakkovaltaan. Uudessa Raaseporin kunnassa pakot sementoidaan lähes ikuisiksi ajoiksi. Kielellisiä eikä poliittisia vähemmistöjä ei siinä ole paljonkaan ajateltu. Että uusi suurkunta olisi hyväksyttävä, niin kyseisen kunnan enemmistön tulisi kohdella vähemmistöä, niin kuin he haluavat itseään kohdella valtakunnallisesti. Muuten toiminta ei ole uskottavaa. Tietysti tässä kärjistin asian tilaa, mutta ei pitäisi kuitenkaan uhkailla ihmisiä sellaisilla asioilla, jotka ovat olleet koko demokratian perustana. Yksilön vapaus jää n.s. demokratioissakin melko kapeaksi. Suomen historia on täynnä pakkoa ja tyranniaa. Kansalaissodan aikaan punaisten oli pakko tarttua aseisiin nälänhädän ja porvarillisen mielivallan torjumiseksi. Suuri osa vasemmistosta oli pakotettu 1920- ja 30- luvulla elämään poliittisesti maan alla. Toiseen maailmansotaan oli pakko osallistua isänmaan, uskonnon ja kodin puolesta. Toisiajattelevien oli pakko mennä vankilaan. Isojen ryhmien oli pakko elää Kekkosen aikaa. Siinä saman tien erotettiin Wuolijoki ja Repo, vaikka kumpikin halusi vain valistaa ja antaa vähän syvempää tietoa kansalle. Nyt eletään sitten EU:n pakkovaltaa. Samoin elinkeinoelämä käyttää hyvin karskeja keinoja ihmisiä kohtaan. Tällä haluan sanoa vain, että ei voi puhua todellisesta demokratiasta, jos järjestelmä ei keksi keinoja erilaisten pakkojen ratkaisemiseksi <><>
|
|
Senast uppdaterad 29 augusti 2006 17:10 |
