|
Ei PerSujen eduskuntavaaleja varten kyhäämä ohjelma toki itselleni ollut mikään yllätys, vaan osasin tällaista jopa odottaa. Pettymys on kuitenkin oikea sana kuvaamaan sen näköalattomuutta, sisäänpäinkääntyneisyyttä ja luovuttomuutta varsinkin koska Soinilla on sinänsä ihan hyviäkin ajatuksia ja teesejä. Olisin ihan oikeasti odottanut Soinilta hieman enemmän ja laadukkaampaa julistusta. Tämä tekele on pääosin suodattamaton/jalostamaton kokoelma erilaisten PerSujen sateenvarjon alle kerääntyneiden intressiryhmien teesejä. Taidekannanotto nykytaidetta vastaan lienee muotoiltu Tampereella erään entisen läänintaiteilijan kynästä, viharikossyytteiden liian kireä tulkinta taasen on helsinkiläisen maahanmuuttajakriittisen dosentin kynästä. Ympäristöpolitiikan tiedämme jo ennestään olevan ulkoistetun eräälle ex-metalliliittolaiselle. Asenteet ruotsinkieltä ja pakollista toista kotimaista kohtaan taasen periytyvät suoraan Suomalaisuuden Liitolta tosin sillä erotuksella, että vaatimus virallisesta yksikielisyydestä on jätetty häveliäisyyssyistä (tai tästä ei haluta kynnyskysymystä RKP:n kanssa). Kaikennäköiset huomautukset historiantulkinnoista kouluissa, suomen kielen ja kulttuurin ylivertaisuudesta yms. taasen ovat suoraan Suomen Sisun agendalta. Soinin ansioiksi luettakoon, että EU-kritiikki lienee suurimmilta osin hänen tai oikeastaan hänen EU-ryhmänsä omaa tuotosta.
Aika vaikea on nähdä Suomen menestystä ja nousua tällaisessa henkisessä ilmapiirissä. Lisäksi minua ihan oikeasti pelottaa PerSujen henkilökaarti. Etunenässä on yksi nationalistinen karismaattinen ja suosittu poliitikko, joka kehuu olevansa ratkaisu lähes kaikkiin ongelmiin ja ympärillä sitten suuri joukko keskinkertaisuuksia ja perässähiihtäjiä - kuulostaako jotenkin tutulta? Itse edustan ns. luovaa ja innovatiivista toimialaa ja olen tottunut tekemään työtä ihmisten kanssa, jotka tulevat erilaisista kulttuureista ja maista. Lisäksi edustan ikäluokkaa, joka on interreilannut Euroopan muutamaan otteeseen, opiskellut osan opinnoistani ulkomailla, työskennellytkin vielä Suomen ulkopuolella ja viimeiseksi viettänyt perhelomia mitä eksoottisimmissa maissa. Tästä perspektiivistä nähden Suomi ja suomalainen työskentelytapa ja kulttuurikin tuntuvat mielestäni monesti ylivertaisilta ja jotenkin muita paremmilta. Mutta se ei ole asian pointti. Aivan samoin katsovat monet muidenkin maiden kansalaiset. Heidän näkökulmastaan oma maa, kulttuuri, kieli edustavat samalla lailla yleensä parasta ja hienointa mitä maa päällään kantaa. Pointtina on, että meidän pitää pystyä elämään, opiskelemaan ja työskentelemään ihmisten kanssa, jotka ovat asioista eri mieltä ja katsovat asioita eri näkökulmista. Tällainen suvaitsevainen ympäristö ja ilmapiiri ovat yleensä tieteen, taiteen ja kulttuurin suurin innovaattori ja uuden luovan ajattelun kehto. Tulisikohan tällaista tulkintaa korostaa niin historian kuin muidenkin oppiaineiden yhteydessä? Kun osaa arvostaa muita kieliä, kulttuureita ja mielipiteitä niin samalla ymmärtää omansakin tärkeyden.
PerSujen homogeenisessa ja eristäytyvässä maailmankuvassa on hyvin vaikea nähdä Suomea ja suomalaisia kukkulan kuninkaana. Olisin todellakin odottanut uusia ehdotuksia enkä sellaisia mitä on Euroopassakin kokeiltu viimeksi 30-luvulla ja Neuvostoliitossa aina 90-luvun alkuun sekä Pohjois-Afrikassa aivan viime kuukausiin saakka. Kyllä maassa maan tavalla ja avoin kansainvälisyys voisivat hyvin toimia yhdessä. Ainakin itse työttömänä olisin tyytyväisempi ja yhteiskunallenikin hyödyllisempi jos omaan kunnon koulutuksen, tunnen vieraita kulttuureja ja omaan hyvän kielitaidon - nämä kun yleensä tuovat mukanaan myös hyvän itsetunnon. Voisin ja uskaltaisin ainakin lähteä ulkomaille - onhan suomalainen koulutus edelleenkin arvostettua. Eli mieluummin koulutettakoon työttömiä insinöörejä ja sairaanhoitajia kuin PerSujen haluamia kädentaitajia. Jos ei löydy oman alan hommia niin suomalainen insinööri kyllä nöyrtyy tarvittaessa tekemään pienellä lisäkoulutuksella vaikka putkimiehen (palkka taitaa olla samoissa) tai sorvarin töitä, mutta päinvastoin voi olla hieman vaikeampaa.
|
