|
Lueskelin tuossa toissapäivänä Talouselämän artikkelia iPhonen pakkasenkestävyydestä - tai siis kestämättömyydestä ja Applen venkoilusta takuuasioiden kanssa. Samalla tavalla moni näyttää olevan lapsenuskossa, että Suomenkin maanpuolustus voitaisiin tulevaisuudessa hoitaa pienellä ammattiarmeijalla sekä Naton satelliiteilla ja risteilyohjuksilla. Ei muuten onnistu. Luopumalla yleisestä asevelvollisuudesta ja koko maan puolustamisstrategiasta Suomi ja sen turvallisuuspoliittinen asema eivät ole enää omissa käsissämme. Se mitä jää jäljelle on pelkkä valkoinen maapläntti ja pari nappulaa Helsingin kohdalla isojen poikien strategialaudalla. Aivan samassa tilassa olimme 1700-luvun alussa ja puolessavälissä iso- ja pikkuvihan aikoihin, jolloin itänaapurimme miehitti maatamme vuosikausien aikana ryöstäen, murhaten ja raiskaten. "Omat nappulat" kun oli kulutettu loppuun Venäjän ja Puolan sodissa eikä puhtia enää riittänyt oman maan puolustamiseen puhumattakaan läntisen isännän omista nappuloista, jotka piti ryhmittää omille rannikoille mahdollista vihollisen maihinnousua vasten. Sama kaava on toistunut useammankin kerran Suomen historian aikana - viimeksi 1800-luvun alussa tunnetuin seurauksin.
Miksi nykyihminen ottaa niin vähän oppia historiastaan? Taustalla on tietenkin jonkinlainen ajatusmallli, että nykyaika olisi teknologialtaan ylivertainen samoin kuin nykyihminen tiedoiltaan ja taidoiltaan verrattuna 300 vuotta vanhaan maailmaan. Tämä on kuitenkin täysi harhakuva. Nato ja jenkit suoltavat jatkuvasti sotapropagandaa Irakista ja Afganistanista välittäen kuvia ja videoita miten satelliiteista ja miehittämättömistä lennokeista käsin ohjaillaan pommeja ja ohjuksia juuri sinne minne halutaan. Missään ei kuitenkaan kerrota, että kyseessä on täysin puuttomassa maastossa, yleensä keskellä autiomaata tapahtuvaa toimintaa, missä sielläkin vaaditaan merkittäviä maassa tapahtuvia lisätiedustelutietoja ennenkuin yhtäkään useita miljoonia dollareita maksavaa risteilyohjusta lähetetään kohteeseensa. Eihän tällaisella high-tech sodankäynnillä ole mitään muuta kuin propaganda-arvoa - todellista turvallisuustakuuta ei sen varaan todellakaan voida laskea. Ihan oikeasti, mitä ihmeen järkeä kenenkään on maksaa 10 miljoonaa (kaikki kustannukset satelliittien, ohjusten, palkkasotilaiden yms. käytöstä) dollaria saadakseen pois päiviltä kourallisen resuisia sissejä 10 dollarin teltassaan ja 50-100 dollarin kivääreineen.
Ei ole mitään parempaa ja kustannustehokkaampaa turvallisuustaetta kuin massiivinen kansalaisvastarinta ja sissisota mahdollisen miehityksen varalta. Vielä pelottavammaksi asian tekee kun vastarintaa tehdään metsäisessä harvaanasutussa ja runsaasti erilaisia piilopaikkoja tarjoavassa maastossa tehtäväänsä hyvin koulutetun ja varustetun maastonsa hyvin tuntevan jopa yli miljoonan reserviläisen toimesta. Taktisia nopean reaktiokyvyn omaavia taistelujoukkoja toki tarvitaan muiden uhkien, kuten erilaisten sabotaasiyritysten varalta sekä hidastamaan mahdollista miehitysyritystä, mutta varsinainen miehitys torjutaan vain ja ainoastaan toimintakykyisen ison reservin avulla. Siis sissisodan uhalla, mikä tekisi miehityksen aivan liian kalliiksi yrittäjälleen. Nyt ja vielä 100 vuoden päästäkin. Tosiasiahan on se, että jos joku suuri sotilasmahti todella yrittäisi miehittää Suomen, niin kyllä se siinä todennäköisesti onnistuisikin - aluksi.
Mitä sitten tulee nykyiseen asevelvollisuusarmeijaamme, niin se voidaan kyllä toteuttaa paljon fiksumminkin. Lähes koko miespuolinen ikäluokka ja mielellään myös merkittävä osa naisista tulisi saada jonkinlaisen nykyistä kevyemmän alokaskoulutuksen piiriin ihan vaan vaikka liikunnan merkityksen iskostamiseksi kaikille kansalaisille. Koulutus voisi keskittyä liikuntaan, suunnistukseen ja maastossa liikkumiseen lisättynä omasuojaamisen ja kevyiden aseiden sekä viestilaitteiden käytön opastuksella. Kaikki ylimääräinen siivouspalvelu ja kamanroudaus ja -huolto hoidettaisiin siihen palkatun henkilökunnan toimesta tai koneilla. Tällainen koulutus voisi kestää kaikkiaan noin 2-3 kuukautta hajoitettuna vaikkapa 2:een jaksoon (voisi suorittaa noin 3 vuoden sisällä, varsinainen asekoulutus voisi olla vapaaehtoista) ja loppuleiriin. Kasarmeissa voisi viettää vain viikon päivät, illat ja viikonloput olisivat vapaita. Yhteishenkeä oppii kyllä leireillä, joita voisi pitää kertausharjoituksina myös myöhemmin. Tämän jälkeen vapaaehtoispohjalta ja rahallisen korvauksen tukemana osa ikäluokasta valitaan 6-12 kuukautta kestävälle erikoissotilas- ja johtajakoulutuskursseille. Näiden jälkeen voisi vielä jatkaa sopimussotilaana operatiivisissa joukko-osastoissa ja/tai jatkaa ammattisotilaan uralle. Kaikenkaikkiaan Puolustusvoimien koulutuksen tulisi muuttua kohti kurssimaista rakennetta, missä eri varuskunnat voisivat keskittyä tiettyjen kurssien vetämiseen. Varusmiehet (=asiakkaat) sitten voisivat erilaisten kehityspolkujen mukaan valita itselleen sopivia kursseja koko reservissäoloajan.
|
