Viime viikon ajakohtaisohjelmat ovat olleet täynnä vaalipropagandaa ja valtatie 25:n lyhtypylväät ovat suositumpia kuin koskaan - näinhän sitä Suomessa aina ennen vaaleja on tapana ollut. Kehutaan itseään ja puhutaan toisten päälle ja jankataan yksiä ja samoja teesejä kanavalta toiselle ja pönötetään kravatti kaulassa pelloille rahdattujen peräkärryjen ja tolppien kyljissä. Joskus sitä vaan  tuntuu, että onkohan tämä Suomen edustuksellinen demokratia, missä missit ja urheilijat vuosi toisensa jälkeen putkahtelevat Arkadianmäelle kuitenkaan se kaikkein paras tapa tuoda kansan ääntä kuuluville. Saisimmeko aivan yhtä hyviä lakeja ja sopimuksia aikaiseksi jos vaikkapa tilastollisin menetelmin arvottaisiin mahdollisimman edustava 200 joukko tai sitten valittaisiin edustajat Ruotsin mallilla pitkiltä listoilta.

No tällä mallilla mennään ja siihen pitää sopeutua. Ketä sitten pitäisi äänestää ja kuka edustaisi juuri minun asiaani parhaiten. Asiaa hieman järkeiltyäni päädyin käyttämään ns. eliminointimenetelmää - eli lähdetään siitä ketä en ainakaan äänestäisi. Ensimmäisenä listalla ovat tietenkin kaikenmaailman pikkupuolueet, joilla ei ole mitään mahdollisuutta ylittää äänikynnyksiä. Olen pahoillani Raimo Rönkkö - en äänestä sinua enkä Itsenäisyydenpuoluetta. Vasemmistoliitto on minulle aivan liian "left". Vaikka Arhinmäki onkin varsin sympaattinen kaveri joka pitää futiksesta kuten itsekin, niin kenelläkään "liiton" miehellä tai naisella ei ole mitään mahdollisuuksia päästä seudultamme läpi. Entäs sitten Kristilliset, joilla on varsin mukavantuntuinen perheenisä ja poliittinen sihteeri Andersson Tammisaaresta listoillaan. Mutta, mutta....KD on perinteisesti saanut Uudeltamaalta läpi vain yhden ehdokkaan eikä viimeaikainen homokeskustelu ole varmaankaan tuomassa mitään murskavoittoa. Espoolainen istuva kansanedustaja Tarja Tallqvist on hyvin vahvoilla enkä jaksa uskoa Niklaksen voittoon.

Entäs sitten PerSut ja Soini? Soini tulee vetämään juuri Uudeltamaalta paljon häntäheikkejä mukanaan Arkadianmäelle. Mutta sorry...en vaan voi äänestää puoluetta, mikä on repimässä rikki eurooppalaisia sopimuksiamme ja katsoo muutenkin taaksepäin. Kansainvälisyys ja avoimmuus on kuitenkin se minun juttuni. Hangosta taisi olla joku PerSujen ehdokas, mutta minulla ei ole hajuakaan kuka hän on ja mitkä ovat hänen ansionsa. Keskusta ei ole perinteisesti ollut kovin vahva Uudellamaalla - useimmat maanviljelijät kun tuppaavat äänestämäään RKP:tä tai Kokoomusta täälläpäin. Ja kun tiedetään että Uudeltamaalta on mukana Lehtomäki, Väyrynen, Lankia ja vieläpä Antti "nuorisosäätiönkanki" Kaikkonen, niin sorry myös Juhani Tihveräinen - olet aivan liian tuntematon nimi mennöksesi läpi ja herra Koli Hangosta taas omaa minun mielessäni varsin epämääräisen maineen populistina kaikestavalittajana. Sosialidemokraatit ovat olleet kovin ärhäköitä ja Urpiainen näyttää oppineen oppositioräksyttäjänroolinsa. Mutta, mutta....teesit ovat olleet kovin negatiivissävytteisiä. Sossujen iänikuinen virsi on se, miten joillakin menee liian hyvin ja niitä pitää sitten jotenkin rokottaa - lisää veroja, verovähennyksi ja lapsilisiä pois jne. Toisaalta ollaan sitten valmiita pistämään miljardeja erilaisten "hyvinvointipalveluhimmeleiden" eli käytännössä sosiaalitanttaverkostojen ja paperinpyörittäjien palkkaamiseen, jotta voidaan oikein kunnolla holhota ja huolehtia koko kansasta. Ei kiitos, vaikka Maarit F-R onkin lähes varma läpimenijä. Muille länsiuusimaalaisille demarimielisille voin toki suositella Maaritin äänstämistä, hän on hyvin ajanut seutumme asiaa.

RKP on minulle suomenkielisenä tietenkin aivan ylivoimainen äänestettävä varsinkin kun vanha kunnon Jörkkakin on Helsingin piirissä. Jos olisivat enemmän 2-kielisyyden asialla niin ehkä joskus  - nyt leimaavaa on Wallinin tiukkapipoisuus (tuomitsemassa hanakasti ihmisiä mielipiteidensä vuoksi). Blomqvist menee toivottavasti Raaseporin edustajana läpi, mutta ei kuitenkaan minun äänelläni. Sitten Kokoomus. Periaatteessa Kokoomus on tietenkin lähellä Espoossa työskentelevän it-henkilön maailmankuvaa kuten arvata saattaa ja onhan puheenjohtaja Katainen oikean it-nörtin perikuva - siloposki kilttipoika. Vaivaamaan jää kuitenkin tietynlainen aatteellinen tyhjyys; ihminen tarvitsee elääkseen täyspainoista elämää muutakin kuin jatkuvaa talouskasvua. Seudullamme ei ole myöskään ketään kiinnostavaa ehdokasta. Pitäisi valita jumalattoman suurilla lakanoilla mainostavan Siuntion riitapukarin Laakkosen ja Inkoon pelimannin Kisun välistä. Molemmat ovat tulevia suur-Lohjan asukkaita, mikä on meidän Raaseporimme pahin kilpailija. Älkää hyvät ihmiset äänestäkö nykyisiä tai tulevia lohjalaisia, jos haluatte, että Rantaradalla on henkilöliikennettä vielä vuosienkin jälkeen.

Ketä sitten jäi jäljelle? Tietenkin Vihreät. Eliminoinnin jälkeen taidankin äänestää Vihreitä ja sympaattista Tvärminnen miestä Marko Reinikaista. Oikeastaan ainoa asia, mistä olen radikaalisti heidän kanssaan eri mieltä on ydinvoima - olen ehdottomasti ydinvoimamiehiä viimeaikaisten onnettomuuksien jälkeenkin. Suomessa tuotettu ydinvoima on parempi vaihtoehto kuin ostaa sitä samanlaista Venäjältä. Mutta kun ne luvat myönnettiin jo, niin eipä sekään ole enään ongelma - nyt voisin hyvin äänestää Vihreitä. Toisaalta Suomen etu voisi olla myös se, että Fortum ei saisi hakemaansa lupaa, jolloin se joutuu investoimaan Venäjälle tai Baltiaan ja siten vie turvallista ydinvoimakulttuuria myös rajojemme ulkopuolelle. Hyvä juttu. Vihreät ovat myös avoimmuuden ja eurooppalaisuuden takana, heillä on selkeät ja simppelit sosiaaliturvaratkaisut kuten 500 euron perustoimeentuloraha verrattuna vasemmiston himmeleihin, mitkä lähinnä työllistäisivät Kelaa ja sosiaalitoimistoja ja Vihreät haluavat panostaa uuteen teknologiaan ja raideliikenteeseen sekä katsovat muutenkin tulevaisuuteen. Reinikainen vaikuttaa todella sympaattiselta kaverilta, jolla on jalat maassa ja talonpoikaisjärkeä päässä ja vieläpä jonkinlaiset mahdollisuudetkin mennä läpi kunhan vihreiden äänet hajaantuvat pääkaupunkiseudulla tarpeeksi monen ehdokkaan kesken ja me länsi-uusimaalaiset vaan muistamme keskittää omat äänemme hänelle, eli taidatpa Marko saada täältä ainakin yhden äänen.

Ei PerSujen eduskuntavaaleja varten kyhäämä ohjelma toki itselleni ollut mikään yllätys, vaan osasin tällaista jopa odottaa. Pettymys on kuitenkin oikea sana kuvaamaan sen näköalattomuutta, sisäänpäinkääntyneisyyttä ja luovuttomuutta varsinkin koska Soinilla on sinänsä ihan hyviäkin ajatuksia ja teesejä. Olisin ihan oikeasti odottanut Soinilta hieman enemmän ja laadukkaampaa julistusta. Tämä tekele on pääosin suodattamaton/jalostamaton kokoelma erilaisten PerSujen sateenvarjon alle kerääntyneiden intressiryhmien teesejä. Taidekannanotto nykytaidetta vastaan lienee muotoiltu Tampereella erään entisen läänintaiteilijan kynästä, viharikossyytteiden liian kireä tulkinta taasen on helsinkiläisen maahanmuuttajakriittisen dosentin kynästä. Ympäristöpolitiikan tiedämme jo ennestään olevan ulkoistetun eräälle ex-metalliliittolaiselle. Asenteet ruotsinkieltä ja pakollista toista kotimaista kohtaan taasen periytyvät suoraan Suomalaisuuden Liitolta tosin sillä erotuksella, että vaatimus virallisesta yksikielisyydestä on jätetty häveliäisyyssyistä (tai tästä ei haluta kynnyskysymystä RKP:n kanssa). Kaikennäköiset huomautukset historiantulkinnoista kouluissa, suomen kielen ja kulttuurin ylivertaisuudesta yms. taasen ovat suoraan Suomen Sisun agendalta. Soinin ansioiksi luettakoon, että EU-kritiikki lienee suurimmilta osin hänen tai oikeastaan hänen EU-ryhmänsä omaa tuotosta.

Aika vaikea on nähdä Suomen menestystä ja nousua tällaisessa henkisessä ilmapiirissä. Lisäksi minua ihan oikeasti pelottaa PerSujen henkilökaarti. Etunenässä on yksi nationalistinen karismaattinen ja suosittu poliitikko, joka kehuu olevansa ratkaisu lähes kaikkiin ongelmiin ja ympärillä sitten suuri joukko keskinkertaisuuksia ja perässähiihtäjiä - kuulostaako jotenkin tutulta? Itse edustan ns. luovaa ja innovatiivista toimialaa ja olen tottunut tekemään työtä ihmisten kanssa, jotka tulevat erilaisista kulttuureista ja maista. Lisäksi edustan ikäluokkaa, joka on interreilannut Euroopan muutamaan otteeseen, opiskellut osan opinnoistani ulkomailla, työskennellytkin vielä Suomen ulkopuolella ja viimeiseksi viettänyt perhelomia mitä eksoottisimmissa maissa. Tästä perspektiivistä nähden Suomi ja suomalainen työskentelytapa ja kulttuurikin tuntuvat mielestäni monesti ylivertaisilta ja jotenkin muita paremmilta. Mutta se ei ole asian pointti. Aivan samoin katsovat monet muidenkin maiden kansalaiset. Heidän näkökulmastaan oma maa, kulttuuri, kieli edustavat samalla lailla yleensä parasta ja hienointa mitä maa päällään kantaa. Pointtina on, että meidän pitää pystyä elämään, opiskelemaan ja työskentelemään ihmisten kanssa, jotka ovat asioista eri mieltä ja katsovat asioita eri näkökulmista. Tällainen suvaitsevainen ympäristö ja ilmapiiri ovat yleensä tieteen, taiteen ja kulttuurin suurin innovaattori ja uuden luovan ajattelun kehto. Tulisikohan tällaista tulkintaa korostaa niin historian kuin muidenkin oppiaineiden yhteydessä? Kun osaa arvostaa muita kieliä, kulttuureita ja mielipiteitä niin samalla ymmärtää omansakin tärkeyden.

PerSujen homogeenisessa ja eristäytyvässä maailmankuvassa on hyvin vaikea nähdä Suomea ja suomalaisia kukkulan kuninkaana. Olisin todellakin odottanut uusia ehdotuksia enkä sellaisia mitä on Euroopassakin kokeiltu viimeksi 30-luvulla ja Neuvostoliitossa aina 90-luvun alkuun sekä Pohjois-Afrikassa aivan viime kuukausiin saakka. Kyllä maassa maan tavalla ja avoin kansainvälisyys voisivat hyvin toimia yhdessä. Ainakin itse työttömänä olisin tyytyväisempi ja yhteiskunallenikin hyödyllisempi jos omaan kunnon koulutuksen, tunnen vieraita kulttuureja ja omaan hyvän kielitaidon - nämä kun yleensä tuovat mukanaan  myös hyvän itsetunnon. Voisin ja uskaltaisin ainakin lähteä ulkomaille - onhan suomalainen koulutus edelleenkin arvostettua. Eli mieluummin koulutettakoon työttömiä insinöörejä ja sairaanhoitajia kuin PerSujen haluamia kädentaitajia. Jos ei löydy oman alan hommia niin suomalainen insinööri kyllä nöyrtyy tarvittaessa tekemään pienellä lisäkoulutuksella vaikka putkimiehen (palkka taitaa olla samoissa) tai sorvarin töitä, mutta päinvastoin voi olla hieman vaikeampaa.

Lueskelin tuossa toissapäivänä Talouselämän artikkelia iPhonen pakkasenkestävyydestä - tai siis kestämättömyydestä ja Applen venkoilusta takuuasioiden kanssa. Samalla tavalla moni näyttää olevan lapsenuskossa, että Suomenkin maanpuolustus voitaisiin tulevaisuudessa hoitaa pienellä ammattiarmeijalla sekä Naton satelliiteilla ja risteilyohjuksilla. Ei muuten onnistu. Luopumalla yleisestä asevelvollisuudesta ja koko maan puolustamisstrategiasta Suomi ja sen turvallisuuspoliittinen asema eivät ole enää omissa käsissämme. Se mitä jää jäljelle on pelkkä valkoinen maapläntti ja pari nappulaa Helsingin kohdalla isojen poikien strategialaudalla. Aivan samassa tilassa olimme 1700-luvun alussa ja puolessavälissä iso- ja pikkuvihan aikoihin, jolloin itänaapurimme miehitti maatamme vuosikausien aikana ryöstäen, murhaten ja raiskaten. "Omat nappulat" kun oli kulutettu loppuun Venäjän ja Puolan sodissa eikä puhtia enää riittänyt oman maan puolustamiseen puhumattakaan läntisen isännän omista nappuloista, jotka piti ryhmittää omille rannikoille mahdollista vihollisen maihinnousua vasten. Sama kaava on toistunut useammankin kerran Suomen historian aikana - viimeksi 1800-luvun alussa tunnetuin seurauksin.

Miksi nykyihminen ottaa niin vähän oppia historiastaan? Taustalla on tietenkin jonkinlainen ajatusmallli, että nykyaika olisi teknologialtaan ylivertainen samoin kuin nykyihminen tiedoiltaan ja taidoiltaan verrattuna 300 vuotta vanhaan maailmaan. Tämä on kuitenkin täysi harhakuva. Nato ja jenkit suoltavat jatkuvasti sotapropagandaa Irakista ja Afganistanista välittäen kuvia ja videoita miten satelliiteista ja miehittämättömistä lennokeista käsin ohjaillaan pommeja ja ohjuksia juuri sinne minne halutaan. Missään ei kuitenkaan kerrota, että kyseessä on täysin puuttomassa maastossa, yleensä keskellä autiomaata tapahtuvaa toimintaa, missä sielläkin vaaditaan merkittäviä maassa tapahtuvia lisätiedustelutietoja ennenkuin yhtäkään useita miljoonia dollareita maksavaa risteilyohjusta lähetetään kohteeseensa. Eihän tällaisella high-tech sodankäynnillä ole mitään muuta kuin propaganda-arvoa - todellista turvallisuustakuuta ei sen varaan todellakaan voida laskea. Ihan oikeasti, mitä ihmeen järkeä kenenkään on maksaa 10 miljoonaa (kaikki kustannukset satelliittien, ohjusten, palkkasotilaiden yms. käytöstä) dollaria saadakseen pois päiviltä kourallisen resuisia sissejä 10 dollarin teltassaan ja 50-100 dollarin kivääreineen.

Ei ole mitään parempaa ja kustannustehokkaampaa turvallisuustaetta kuin massiivinen kansalaisvastarinta ja sissisota mahdollisen miehityksen varalta. Vielä pelottavammaksi asian tekee kun vastarintaa tehdään metsäisessä harvaanasutussa ja runsaasti erilaisia piilopaikkoja tarjoavassa maastossa tehtäväänsä hyvin koulutetun ja varustetun maastonsa hyvin tuntevan jopa yli miljoonan reserviläisen toimesta. Taktisia nopean reaktiokyvyn omaavia taistelujoukkoja toki tarvitaan muiden uhkien, kuten erilaisten sabotaasiyritysten varalta sekä hidastamaan mahdollista miehitysyritystä, mutta varsinainen miehitys torjutaan vain ja ainoastaan toimintakykyisen ison reservin avulla. Siis sissisodan uhalla, mikä tekisi miehityksen aivan liian kalliiksi yrittäjälleen. Nyt ja vielä 100 vuoden päästäkin. Tosiasiahan on se, että jos joku suuri sotilasmahti todella yrittäisi miehittää Suomen, niin kyllä se siinä todennäköisesti onnistuisikin - aluksi.

Mitä sitten tulee nykyiseen asevelvollisuusarmeijaamme, niin se voidaan kyllä toteuttaa paljon fiksumminkin. Lähes koko miespuolinen ikäluokka ja mielellään myös merkittävä osa naisista tulisi saada jonkinlaisen nykyistä kevyemmän alokaskoulutuksen piiriin ihan vaan vaikka liikunnan merkityksen iskostamiseksi kaikille kansalaisille. Koulutus voisi keskittyä liikuntaan, suunnistukseen ja maastossa liikkumiseen lisättynä omasuojaamisen ja kevyiden aseiden sekä viestilaitteiden käytön opastuksella. Kaikki ylimääräinen siivouspalvelu ja kamanroudaus ja -huolto hoidettaisiin siihen palkatun henkilökunnan toimesta tai koneilla. Tällainen koulutus voisi kestää kaikkiaan noin 2-3 kuukautta hajoitettuna vaikkapa 2:een jaksoon (voisi suorittaa noin 3 vuoden sisällä, varsinainen asekoulutus voisi olla vapaaehtoista) ja loppuleiriin. Kasarmeissa voisi viettää vain viikon päivät, illat ja viikonloput olisivat vapaita. Yhteishenkeä oppii kyllä leireillä, joita voisi pitää kertausharjoituksina myös myöhemmin. Tämän jälkeen vapaaehtoispohjalta ja rahallisen korvauksen tukemana osa ikäluokasta valitaan 6-12 kuukautta kestävälle erikoissotilas- ja johtajakoulutuskursseille. Näiden jälkeen voisi vielä jatkaa sopimussotilaana operatiivisissa joukko-osastoissa ja/tai jatkaa ammattisotilaan uralle. Kaikenkaikkiaan Puolustusvoimien koulutuksen tulisi muuttua kohti kurssimaista rakennetta, missä eri varuskunnat voisivat keskittyä tiettyjen kurssien vetämiseen. Varusmiehet (=asiakkaat) sitten voisivat erilaisten kehityspolkujen mukaan valita itselleen sopivia kursseja koko reservissäoloajan.

Mielenkiinnolla olen seuraillut varsinkin Radio Vegan sivuilla vallovaa cittarifobiakirjoittelua. Enpä voi hieman ulkoraaseporilaisen silmin kuin hämmästellä ja haukkoa henkeä välillä kun lukee miten suurta pelkoa ja kauhua, nämä Keskon suunnitelmat ovat herättäneet ihmisten mielissä. Herrajumala sentään....kyseessähän on Suomenkin mittapuun mukaan katsottuna pienehkön, noin 70 henkeä työllistävän tavaratalon rakentamisesta lähes 30.000 hengen paikkakunnalle, missä sellaista ei vielä ole.

En kertakaikkiaan voi olla nauramatta teille elämänne ison mörön kohdanneille raaseporilaisrassukoille. Asian vakavuudesta teille kertonee Vegan sivujen kommenttien määrä - tätä kirjoitettaessa 70 kpl - mikä lienee suurin mediakeskustelu sivustolla kuukausiin. Yritin hieman onkia minkälaisia ihmisiä on näiden kommnettien takana. Aivan keskeinen kauhistelijaryhmä ovat tietenkin Kuninkaankadun ja myös Karjaan keskustan kauppiaat ja yrittäjät lähisukuineen - saattaapa joukossa olla muutama kiinteistönomistajakin ja kilpailevan kauppaketjun työntekijä. Toinen merkittävä ruikuttajaryhmä on aivan varmasti ns. "vasemmistovihreät myöhäishipit", jotka nyt vastustavat ylipäätään kaikkea mahdollista mikä saattaisi haitata heidän luomuelämäntapaansa - tähän ryhmään luen myös ne "cittaslow wannabe"et, jotka haluavat jakaa kaupunkilaisten verorahoja kaikenmaailman italialaisille hippimafioille oikeudesta jonkin älyttömän sloganin käyttöön. Kolmas merkittävä ryhmä ovat sitten ne usein jo eläkkeellä olevat "pikkukaupunki-idealistit", jotka edelleen haalivat muistoja 50- ja 60-luvuilta miten kaikki oli hienoa ja rauhallista - ja ennenkaikkea pientä ja kotikutoista sekä kulkupelinä hevoskärry. Neljäs ryhmä saattaisi olla vielä se joukko tavallisia maalaisjärjen omaavia, jotka ovat jostain syystä tulleet edellämainittujen kolmen pääryhmän aivopesemiksi.

Herätkääpä nyt raaseporilaiset ihan oikeasti! On vain luonnollista, että kaupunkien keskustat muuttuvat ajan myötä. Eivät talonpojat ja kalastajatkaan enää tuo tuotteitaan toreille myytäviksi, keskustat eivät enää ole lounasaikaan täynnä tärkeiden firmojen ja valtion konttorien satapäisiä työntekijä- ja virkamieslaumoja ruoka- ja vaateostoksia tekemässä. Ajat ovat muuttuneet ja niin pitää yritystenkin hakeutua tarvittaessa uusille kauppapaikoille. Kaikenlainen rätti- ja taloustavarakauppa keskustoissa on menneisyyttä - muuttakaa välittömästi isoihin kauppakeskuksiin. Ihmiset nyt vaan haluavat valinnanvaraa saman katon alla näissä tavaroissa.

Keskustoihin voi ja pitääkin tulla muunlaista yritystoimintaa. Pankeille ne ovat edelleen hyviä paikkoja - niihinhän mennään nykyään ajanvarausten kanssa. Samoin kaikenlaiset kampaamot, hierojat, luontaishoidontarjoajat ja muutkin aikavarauksia tekevät yritykset voivat muuttaa sinne. Yritykset voivat myös toimia keskustassa pienissä tiloissa ns. näyteikkunana ja laajamittaisempi kauppatoiminta paremmin valikoimin on sitten isommissa kauppakeskuksissa. Kuntosaleilla, kahviloilla, baareilla ja ravintoloilla on aina oma paikkansa keskustoissa. Mikseipä vaikka uudet IT- ja uusmediayrityksetkin voisi löytää keskustasta "rauhallista" työtilaa päivisin. Toisaalta keskustat ovat oivallisia paikkoja asuntotuotantoon. Ongelmana saattaa kuitenkin usein olla vuokranantajat, jotka eivät jääräpäisesti hyväksy, että keskustojen merkitys rahamagneettina on vähentynyt ja vuokria tulee vastaavasti laskea - mieluummin pidetään tiloja tyhjinä ja jopa tontteja rakentamattomina. Onneksi kaupunki voi puuttua tähän halutessaan kiinteistöverolla.

Uusi maisemaan hienosti sovitettu useille muillekin yrittäjille tiloja tarjoava Cittari sopii vallanmainiosti uuden Dragsvikin kaupunginosan keskustan lippulaivaksi varuskunnan ja sairaala-alueen viereen. Ympärille kun vielä kaavoitetaan parin tuhannen ihmisen asuntoalue niin mikä sen hienompaa. Iso kauppapaikka tulee ehdottomasti kaavoittaa osana isompaa kokonaisuutta.